Hapot ja emäkset - altistuminen

Vahvoja happoja ja emäksiä käytetään laajasti pintakäsittelyssä, prosessiteollisuudessa ja pesuissa. Ilmaan vapautuvat sumut, huurut ja kaasut ärsyttävät ja syövyttävät silmiä, ihoa ja hengitysteitä usein jo pieninä pitoisuuksina ja lyhyissä työvaiheissa. Siksi monille niistä on annettu vain lyhytaikaisen altistumisen raja-arvo tai kattoarvo.

Mitä hapot ja emäkset työilmassa ovat?

Työpaikoilla tavallisia epäorgaanisia happoja ovat rikkihappo, suolahappo (kloorivety), typpihappo, fosforihappo ja fluorivetyhappo. Orgaanisista hapoista yleisiä ovat etikka-, muurahais- ja peretikkahappo. Tavallisia emäksiä ovat natrium- ja kaliumhydroksidi (lipeä), kalsiumhydroksidi ja -oksidi (kalkki), ammoniakki sekä amiinit.

Ilmaan ne pääsevät kaasuina ja höyryinä (esim. kloorivety, fluorivety, ammoniakki), pisaramaisina sumuina esimerkiksi kuumista tai kuplivista altaista sekä pölyinä kiinteitä emäksiä käsiteltäessä. Olomuoto vaikuttaa siihen, mihin hengitysteiden osaan altiste kulkeutuu ja miten se mitataan. Esimerkiksi rikkihapon HTP-arvo on annettu torakaalijakeelle eli keuhkoputkistotasolle kulkeutuvalle hiukkasjakeelle.

Missä töissä happo- ja emäsaltistumista esiintyy?

• metallien peittaus, galvanointi, anodisointi ja muu pintakäsittely
• kemian-, sellu- ja paperiteollisuus sekä akku- ja metallurginen teollisuus
• elintarviketeollisuuden ja meijereiden pesut (CIP) ja desinfiointi
• vesi- ja jätevedenpuhdistamot
• laboratoriot, puhdistustyö sekä kemikaalien laimennus ja siirto

Terveysvaikutukset

Hapot ja emäkset ärsyttävät ja syövyttävät kudoksia. Roiskeet voivat aiheuttaa vakavia silmä- ja ihovammoja. Hengitettyinä ne ärsyttävät nenää, kurkkua ja keuhkoputkia; suuret pitoisuudet voivat johtaa kemialliseen keuhkovaurioon ja keuhkopöhöön, ja yksittäinenkin voimakas altistuminen voi jättää pysyvän ärsytysastman.

Pitkäaikainen happosumualtistuminen voi syövyttää hammaskiillettä. Rikkihappoa sisältävät vahvojen epäorgaanisten happojen sumut on IARC:n luokituksessa ihmiselle syöpää aiheuttavia (ryhmä 1, kurkunpään syöpä). Fluorivety on erityisasemassa, koska se imeytyy ihon läpi (HTP-arvossa ihomerkintä) ja voi aiheuttaa hengenvaarallisia yleisvaikutuksia.

Kattoarvoa verrattaessa näytteenottoajan on oltava niin lyhyt kuin käytännössä on mahdollista, ei kuitenkaan koskaan yli 15 minuuttia. Kattoarvon ylittäville pitoisuuksille ei saa altistua kertaakaan työvuoron aikana.

Ärsyttävät aineet, kuten kloorivety, rikkihappo, etikkahappo, ammoniakki ja kalsiumoksidi, kuuluvat HTP-arvot 2025 -julkaisun liitteen 8 ryhmään 1: niiden raja-arvoja ei korjata pitkissä työvuoroissa.

Altistumisen arviointi ja mittaaminen

• Käytettävät hapot ja emäkset, altaiden lämpötilat, kuplinta ja sumuaminen sekä työvaiheet, joissa kemikaaleja lisätään tai siirretään, kartoitetaan.
• Henkilökohtaiset ilmanäytteet kerätään altisteen olomuodon mukaan valitulla keräimellä: esimerkiksi hapot kyllästetylle suodattimelle tai silikageeliputkeen ja rikkihapposumu torakaalijakeena.
• Näytteet analysoidaan ionikromatografisesti (esim. ISO 21438 -standardisarjan mukaisesti).
• Kaasumaisia altisteita mitataan suoraan osoittavilla mittareilla huippupitoisuuksien ja vuotojen paikantamiseksi.
• Allaspoistojen, kansien ja yleisilmanvaihdon toimivuus sekä ensiapu- ja suojainvalmius arvioidaan.

Altistumisen hallinta

• kannelliset altaat, reunapoistot ja sumua vähentävät lisäaineet tai peittävät pallot
• suljetut siirto- ja annostelujärjestelmät käsin kaatamisen sijaan
• oikea laimennusjärjestys, erillinen varastointi ja yhteensopimattomien kemikaalien erottelu
• silmä- ja kasvosuojaimet, kemikaalinsuojakäsineet ja -vaatetus sekä happokaasuille soveltuvat hengityksensuojaimet
• silmähuuhtelupisteet ja hätäsuihkut sekä fluorivetytyössä erityinen ensiapuvalmius

Usein kysyttyä

Miksi happosumun mittaamisessa hiukkaskoko on tärkeä?

Rikkihapon HTP-arvo on annettu torakaalijakeelle eli hiukkasille, jotka kulkeutuvat kurkunpään alapuolelle. Väärällä keräimellä mitattu tulos ei ole suoraan verrattavissa raja-arvoon.

Riittävätkö suoraan osoittavat kaasumittarit?

Ne soveltuvat hyvin huippujen ja vuotojen paikantamiseen, mutta sumuja ja pölyjä ne eivät mittaa. Raja-arvoon vertaaminen edellyttää yleensä keräinmenetelmää ja laboratorioanalyysiä.

Mittauspalvelu:  Hapot ja emäkset, teollisuusilmasta

• Altistumismittauksen voi tilata verkkokaupasta tai siitä voi pyytää tarjouksen. 
• Verkkokaupan hinta 3 678 € (alv 0 %) 
• Hinta sisältää 2 kpl happo tai emäsnäytettä hengitysvyöhykkeeltä sekä 2 kpl näytteitä yleisilmasta (sis. näytteiden analyysikulut, mittaukset työpaikalla sekä asiantuntijalausunnon).
• Mittauksista on mahdollista saada Kela-korvausta (60 %, korvausluokka I), kun ne on kirjattu työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.

Lähteet

1. Sosiaali- ja terveysministeriö. HTP-arvot 2025. STM:n julkaisuja 2025:4, liitteet 1 ja 8. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166151 
2. Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001). Finlex.
3. IARC. Occupational Exposures to Mists and Vapours from Strong Inorganic Acids; and Other Industrial Chemicals. IARC Monographs Vol. 54. Lyon: IARC, 1992; päivitetty arvio Vol. 100F, 2012.
4. Komission direktiivi 2009/161/EU työperäisen altistumisen viitteellisten raja-arvojen kolmannen luettelon vahvistamisesta (mm. rikkihapposumu).
5. ISO 21438-1/-2. Workplace atmospheres – Determination of inorganic acids by ion chromatography.
6. Työterveyslaitos. Kemiallisten altisteiden raja-arvot. https://www.ttl.fi/teemat/tyoturvallisuus/altistuminen-tyoympariston-haittatekijoille/kemiallisten-tekijoiden-hallinta-tyopaikalla/kemiallisten-altisteiden-raja-arvot 
7. Työterveyslaitos. Työympäristön riskienhallinnan malliratkaisut. https://www.ttl.fi/teemat/tyoturvallisuus/altistuminen-tyoympariston-haittatekijoille/kemiallisten-tekijoiden-hallinta-tyopaikalla/tyoympariston-riskienhallinnan-malliratkaisut 
8. Tukes. Kemikaalituoterekisteri KemiDigi. https://www.kemidigi.fi/